Miinakenttä.
Pelottaa. Elämä on epävarmaa.
Miinakenttä jonka läpi yrität ryömiä satuttamatta itseäsi.
Arvaa mitä? – Kaikkia sattuu joskus.
Vaikka kuinka yrität vältellä sitä, se tapahtuu. Pum.
Yrität olla hyvä ihminen, ja silti jotenkin onnistut itsekin satuttamaan muita ihmisiä. Ehkä niitä juurikin tärkempiä.
Miten siitä koskaan toipuu? Miten toipuu omasta hölmöydestään, omasta typerästä päätöksestään joka satuttaa jotain rakastasi?
Ei siitä toivu.
Jos itse pystyt satuttamaan läheisimpiäsi, miksei joku, jota rakastat, pystyisi satuttamaan sinua?
Olet ja elät kuin kotilo, suojakuoresi sisällä, peloissasi ja varovaisesti.
Häpeän itseäni. Ja pelkään, milloin minuun sattuu.
Älä anna itseäsi kenellekään, älä luota kehenkään, älä avaudu ajatuksistasi, älä itke muiden nähden, älä anna niiden kuvitella olevasi heikko.
