Syyllinen.
Syyttely. Se on kuin veitsen isku sydämeen. Varsinkin, jos syytteet ovat turhia, aiheettomia. Minä en kestä niitä.
Pyrin olemaan täydellinen – ja minua syytetään jostain mitä en ole tehnyt. Alkaa oksettaa ja silmissä sumenee. Tuntuu että pyörryn.
Älkää vihatko minua, en minä mitään pahaa.. Haluan vain olla hyväksytty ja rakastettu. Älkää syyttäkö minua. Anteeksi. Pyytelen anteeksi, vaikken ole mitään tehnytkään. Anteeksi, anteeksi.
On välillä niin vaikeaa elää ihmisten kanssa. Haluan pois, jonnekin missä ei ole ketään. Ei mitään. Ei tarvitse pelätä mitä sanoo tai jättää sanomatta, tekee tai jättää tekemättä. Viekää minut pois. Helpottuisiko kaikki jos vain lähtisin pois. Toiselle puolelle maailmaa, yksin. Jättäisin vain kaiken, pakkaisin repun ja lähtisin? Seuraisiko tämä olo minua? Jos aloittaisin ihan alusta, jossain missä kukaan ei tunne minua. Mitä sitten tapahtuisi? Minun tekisi mieli yrittää..
Paranisinko minä?
