Joulu.
Jouluateria.
Sukulaisia ympärillä, kaikki ovat onnellisia. Joku tyrkyttää koko ajan lisää ruokaa, lapset juoksevat ja nauravat, muut vaihtavat kuulumisia, joululaulut soivat radiosta. Sukulaisia 0n tullut ympäri suomea, kaikki yhdessä koossa.
Kukaan ei puhu minulle, ja hyvä niin. Minulla ei ole mitään sanottavaa mihinkään.
Nakerran kuivaa joulutorttua ja odotan, että tämä on ohi.
Olen hymyillyt koko päivän, niin että poskiini koskee. Pelkään, että jos lopetan hymyilyn, romahdan.Pelkään, että joku huomaa etten hymyilekään, pelkään että joku ajattelee, etten viihdykään. En minä halua olla epäkohtelias.
”Tätä teennäistä hymyä ei voi pyyhkiä millään, jähmettyneinä poskipäät vielä kiristyy lisää.”
