Ei susta huomaa.
Maailma on suuri mut mitä sil on väliä, avara ja kaunis mut mitä sil on väliä? Itse olen aina sama ja aina tässä.
Lentokoneet nousevat jyrkästi ja nopeaan, vievät minut kauaksi kotoani nopeaan, vievät minut kauas, silti oon aina tässä.
En pääse pois.
Istun koko päivän teksasilaisen vieressä, tämän matkan jälkeen me ei nähdä enää ikinä.
Se menee jonnekin, mä olen aina tässä.
En pääse pois.
Muil on niiden salaisuudet, mä en kuule niitä, mä en nää.
Joskus koetan sopeutua, avautua, kuunnelkaa mua. Se on säälittävää.
Ne sanoo: ”Vaikeaa? Ahaa, ei susta huomaa.”
”Onko vaikeaa? Ahaa, ei susta huomaa.”
