Elokuvaa.
Joskus mietin elämääni niin kuin elokuvaa.
Synkkää, suomalaista elokuvaa, jossa joka kohtauksessa joku juo viinaa tai polttaa tupakkaa. Samea tunnelma, masentuneet ihmiset, harmaus.
Elämäni on kuin elokuva, jossa en ole pääosassa. Minä olen aina sivuosassa, pienessä ja mitättömässä. Kukaan ei välitä, mitä sivuosan esittäjälle tapahtuu.
Elokuvan päätähti, sankari, selviytyy lopulta dilemmoidensa läpi voittoon. Ja sivuhenkilö tarinassa, no, ei kukaan elokuvan loputtua mieti miten hänelle kävi.
Pääsikö sivuroolihahmo naimisiin, löysikö hän oikean rakkautensa, pääsikö hän yli ongelmistaan, ratsastiko hänkin omaan auringon laskuunsa…
Hän vain on. Minä vain olen.
