Häpeä.
http://www.iltalehti.fi/mieli/2015012118837342_md.shtml
Löysin iltalehdestä jutun, joka pysäytti minut hetkeksi ajattelemaan.
”- Monet niistä (kirjeistä) oli sydänverellä kirjoitettuja. Toiset pyysivät anteeksi olemassaoloaan, toiset taas kertoivat saaneensa perintönä toteamuksen, ettet riitä.”
Aivan. Minä en riitä.
”Häpeästä kärsivä ihminen kokee itsensä epäonnistuneeksi, huonoksi, tarpeettomaksi ja arvottomaksi.”
Suoraan omasta mielestäni tämäkin ajatus.
”- Häpeän tunne on syyllisyyden tunnetta kokonaisvaltaisempi. Syyllisyys liittyy tekemiseen, häpeä omaan olemiseen. Vain suhteessa meille tärkeään koemme häpeää.”
Omaan olemiseen. Tunne on jo niin voimakas, että mieluummin en enää edes olisi olemassa.
”- Kokemus siitä, ettei kelpaa eikä kukaan välitä, voi johtaa masennukseen. Kun itsetunto ja itsearvostus putoavat, vaikuttaa se haitallisesti jaksamiseen ja mielenterveyteen. Yhtäältä häpeä aiheuttaa mielenterveysongelmia, mutta mielenterveysongelmat myös koetaan häpeällisinä.”
Onko mahdollista että tunteeni onkin koko ajan ollut häpeä? Ehkä tämä häpeä on johtanut minut jonkinlaisiisn mielenterveysongelmiin? Häpeä… En ole koskaan ajatellut sitä noin. Olen aina ajtellut että minussa on vain jotain vikaa, kun en ole kuten muut, kun olen näin arvoton ja huono. Ehkä koko ajan olenkin tuntenut vain häpeää?
Jostain kumman syystä, tämä ajatus tuntuu jollain tapaa lohduttavalta. Ehkä minullekin on vielä tehtävissä jotain.
