Lopettaa itsensä.
Luin erään ajatuksen.
”Ihmiset eivät tapa itseään lopettaakseen elämänsä, he tappavat itsensä lopettaakseen tuskan ja kivun.”
Kai se on joidenkin kohdalla niin, itse ajattelen kyllä, että tappaisin itseni nimen omaan lopettaakseni elämäni. Lopettaisin itseni.
Lopettaakseni olemiseni. Haluaisin lopettaa ajattelun, huolehtimisen, itseni vihaamisen, arjen tuskaisen pyörittämisen, fyysisen olemukseni…
Saisin lopetettua vihan kierteen, tappaa pahat ajatukseni ja tämän salailun, salailun siitä, millainen ihminen minä oikeasti olen, mitä minä oikeasti haluan, mistä oikeasti unelmoin.
Ei enää miettimistä, missä on minun elämänhaluni, missä paloni tuntea ja olla olemassa.
Lopettaisin elämäni, jota en oikeasti valinnut, jota en halunnut, joka tuntuu turhalta ja käyttämättömältä.
Ja samalla kipu lakkaisi.
