Mistä sinä unelmoit.
Minä en enää jaksa.
Teen kaikkeni, että muilla olisi hyvä olla. Teen sitä työkseni, teen sitä vapaa ajallani. Laitan aina muiden tarpeet omieni edelle. Olen kai tehnyt sitä jo niin kauan, ettei minulla enää edes ole omia tarpeita, ei omia mielipiteitä.
Muutamia päiviä sitten minulta kysyttiin ”Mistä sinä unelmoit?”. En osannut vastata. Ensimmäisenä mieleeni tuli rauha. Haluan rauhaan. Haluan kuolla. Ei sitä kuitenkaan voinut sanoa ääneen. Taisin loppujen lopuksi vastata jotain tähän tyyliin ”olla onnellinen”.
Jatkokysymys: ”Mitä kuuluu onnelliseen elämään?”. Ja taas kiusallinen hiljaisuus. Mistä vitusta minä tietäisin. En tosiaankaan tiedä mitä haluan, mikä tekee minut onnelliseksi. Olen aina elänyt elämääni muiden kautta, kunhan kaikki muut ovat onnellisia. Minä annan myöten, teen kompromisseja, annan muiden tehdä päätökset. Myötäilen ja seuraan. Ei minulla ole unelmia, haaveita tai tavoitteita elämälleni.
Ei minulla ole mitään.
