Sinne minä haluan.
”Itsemurha- Eihän se johda mihinkään!”
Niin, aivan. Sinne minä haluan. Ei mihinkään.
Olen usein miettinyt, jos minulta kysytään, mitä haluan eniten koko maailmassa, minun on valehdeltava. Tuskin kukaan haluaisi kuulla totuutta, sitä mitä minä ihan oikeasti haluan eniten. Vastaus olisi kuolla.
Olen pienestä asti odottanut, jollain lailla toivonut kuolemaa. Näen kuoleman ulospääsynä ja helpotuksena, jolloin kaikki maanpäällinen stressi, vaikeus, kyyneleet, pahat ajatukset loppuvat. Se on niin yksinkertaista, kaikki olisi helpompaa, ei tarvitsisi enää tuntea mitään, ei ajatella mitään, olisi tyhjyys… Ei mitään..
Tai ehkä minä en oikeasti halua kuolla. ”En tahdo kuolla, en vain jaksa elää.” Niin se on! En minä oikeastaan tahdo kuolla (tai on niitäkin päiviä jolloin tosiaan sitä haluaisin). En vain jaksa elää. Tuntuu siltä että on pakko jaksaa. Pakkohan se on, mietin kuinka useita ihmisiä satuttaisin jos lähtisin.. Tiedän sen että minua rakastetaan. Minulla on paljon ihmisiä lähelläni. Ystäviä, iso perhe, poikaystävä, työkavereita.. Olen todella pidetty ihminen.
Miten voisin satuttaa niitä joita rakastan?
Ainoa ongelma on se, ette rakasta ihmistä joka on minun elämässäni tärkein henkilö: Minä.