Sinne minä haluan.

”Itsemurha- Eihän se johda mihinkään!”

Niin, aivan. Sinne minä haluan. Ei mihinkään.

Olen usein miettinyt, jos minulta kysytään, mitä haluan eniten koko maailmassa, minun on valehdeltava. Tuskin kukaan haluaisi kuulla totuutta, sitä mitä minä ihan oikeasti haluan eniten. Vastaus olisi kuolla.

Olen pienestä asti odottanut, jollain lailla toivonut kuolemaa. Näen kuoleman ulospääsynä ja helpotuksena, jolloin kaikki maanpäällinen stressi, vaikeus, kyyneleet, pahat ajatukset loppuvat. Se on niin yksinkertaista, kaikki olisi helpompaa, ei tarvitsisi enää tuntea mitään, ei ajatella mitään, olisi tyhjyys… Ei mitään..

Tai ehkä minä en oikeasti halua kuolla. ”En tahdo kuolla, en vain jaksa elää.” Niin se on! En minä oikeastaan tahdo kuolla (tai on niitäkin päiviä jolloin tosiaan sitä haluaisin). En vain jaksa elää. Tuntuu siltä että on pakko jaksaa. Pakkohan se on, mietin kuinka useita ihmisiä satuttaisin jos lähtisin.. Tiedän sen että minua rakastetaan. Minulla on paljon ihmisiä lähelläni. Ystäviä, iso perhe, poikaystävä, työkavereita.. Olen todella pidetty ihminen.

Miten voisin satuttaa niitä joita rakastan?

Ainoa ongelma on se, ette rakasta ihmistä joka on minun elämässäni tärkein henkilö: Minä.

Aloitus.

Olen miettinyt tämän blogin avaamista kauan. Todella kauan. Jotakuinkin vuoden päivät. Ja nyt sen päätin tehdä. Se miksi olen niin kauan pohtinut blogin avaamista johtunee ehkäpä aiheista joista aion kirjoittaa.

184442_577554015593948_1239300763_n

Syy tämän blogin olemassa oloon on se, että tarvitsen tilaa omille ajatuksilleni. Tarvitsen paikan omalle pohdinnalleni. Ja tässä kohtaa seuraa varoitus, jos etsit ihanaa, valoisaa, iloista ja onnellista life style-blogia, kannattaa nyt jo samantien vaihtaa sivustoa, sillä sellainen sivusto Sinulla ei juuri nyt ole auki.

Minun blogini on pääasiassa ajatuksia kuolemasta, elämän mielettömyydestä ja turhuudesta. Ei, tämä blogi ei kerro itsemurhasuunnitelmistani, masennuslääkityksestäni tai viiltelystäni… En ole itsetuhoinen, enkä koe olevani masentunut. Minulla on vain niin paljon, niin suuria ja niin erilaisia ajatuksia, että minun on saatava avata itseäni jotakin kautta.

Osaisinkohan laittaa sen mitä nyt tarkoitan, vain yhteen lauseeseen?

En aio tappaa itseäni. Se ei silti estä minua haaveilemasta kuolemasta.

Muista kirjautuminen
Unohtuiko salasana?
Luo oma blogi  Seuraava blogi