Turha elämä.
Mitä pitäisi tehdä tällaiselle elämälle jotai ei halua käyttää. Turhaa. Kaikki on pakkoa. Pakko jaksaa jatkaa, puskea eteenpäin, päivästä toiseen. Ja niin yksin. Ei kukaan tiedä mitä ajattelen oikeasti, miltä oikeasti tuntuu. Enkä minä pysty kertomaan. En minä osaa puhua.
Joku voisi olla ikionnellinen jos olisi samassa tilanteessa kuin minä. Miksei olisi? Kaikki on hyvin. Olen kai jotenkin sairas kun mikään ei riitä. Mikään ei kelpaa. Miksen minä pysty nauttimaan tästä elämästä, miksi se on niin saatanan vaikeaa.. Olenko minä yksinkertaisesti vain niin kiittämätön ja itsekäs?
En minä halua olla sellainen. En minä halua olla tällainen, en minä halua olla masentunut.. Mutta minä vain olen. Ja tiedän sen, etten saa tähän apua, ennenkuin avaan suuni. Jos en koskaan puhu tästä ikinä kenellekään, mitä minulla tapahtuu?
Joko minä selviän tästä kaikesta ja opin elämään. Tai elän elämäni tässä harmaassa mössössä jossa nyt kuljen, tietämättä minne olen menossa ja miksi.
Tai sitten minä kuolen.
