Yksin.
Tuntuu vain, että olen niin yksin, niin yksin. En edes pysty sanoin kuvailemaan tätä yksinäisyyden tunnetta.
Maailma on kova paikka, tiedän sen, harmaa ja karu, ankara. Säälimätön. Miten näin kolkossa paikassa voi pärjätä yksin? Olo on toivoton.
Eikö kukaan ymmärrä? Eikö kukaan välitä, pärjäävätkö kaikki muut yksin?
Minä en pärjää. Minua ei ole luotu pärjäämään, selviämään yksin tästä kaikesta. Ei tästä elämästä. Ja silti olen niin yksin.
Ja kenen syytä se on? Itseni tietysti. Tällaisen suojamuurin sisään ei pääse. Ei kukaan. Sinä et pysty satuttamaan minua, olen suojannut itseni niin hyvin. Ja silti olen voimaton, avuton ja yksin muurini sisällä. Apua.
