Kaiken pahan alku.
Kukaan ei oikeasti rakastaisi minua, jos tietäisi, millainen min oikeasti olen.
Jos joku näkisi tämän tekopirteän ja aina niin aurinkoisen verhon taakse, jos joku tajuaisi millainen ihminen minä todellisuudessa olen… Mikä järkytys. Olenkin oikeasti kyyninen, itseäni syvästi vihaava, kuolemaa ihaileva ihmispaska. Jos joku saisi tietää, ettei nauruni ole aitoa, tai etten ole niin reipas ja aikaansaava kuin annan ymmärtää, jos joku saisi tietää kuinka paljon syytän itseni kaikesta mitä ikinä tapahtuukaan…
Miten minä olen oikeasti se kaiken pahan alku, ja juuri.
Mitä tapahtuisi jos kulissini sortuisi ja läheiseni saisivat tietää, millainen ihminen minä todella olen? Kuka sellaista ihmistä pystyisi rakastamaan?
Heippa. Mä luin sun tekstejä ja tulin surulliseks ): just siitä et sul on noi paha olla. Täs tekstissä sanoit että olisit itte kaiken pahan alku ja juuri. Vähättelet ittees paljon. Mun mielestä, mitä näist teksteistä tulee ilmi, vaikutat todellisuudessa ihanalle ja hyväsydämiselle ihmiselle. Sä ajattelet myös muide ihmisten tunteita (kuten kohassa missä sanoit ettet ikinä hirttäis itteäs, ettei kenenkää tarvis nähdä sitä) ja ihan oikeesti, se on mahtava piirre. Sanoit että olisit todellisuudessa kyyninen, itsees vihaava, kuolemanhaluinen ihmispaska. ): Rakas, toi on ihan päin honkia. Melkei kaikki ihmiset vihaa itteensä jossai vaiheessa, eikä kukaa inhois sua sen takia (paitsi et jos inhoo nii se ei oo sun arvonen tyyppi). Noi mitä luettelit, ei oo syitä siihe et miksei sua rakastettais. Ku sanoit että oot kyyninen, niin mä uskon et se johtuu siitä et sul on paha olla. Ja se on iha sikanormaalia kaikl ihmisille. Seki, että olisit kuolemanhalunen, ei tee susta millää tavalla huonompaa, ikinä. Ja toi sana ihmispaska on nii väärin ku olla ja voi. Jos sä oot ihmispaska nii me kaikki ihmiset ollaa. Ku oikeesti, nää pahat ajatukset mitä sul on, tulee tunteista, ja sul on tosi pahalta tuntuvat tunteet. Mut ne ajatukset mitä sul tulee, ei oo faktoja. Se ei oo fakta että sä olisit huono, eikä se oo fakta ettei kukaa rakastais sua. Sul on paha olla ja ne ajatukset johtuu siitä. Koita muistaa se. Mä oon varma, että jos sun kulissit sortuis nii sun läheiset ei häviäis minnekkää. Sä saisit niiltä apua, etkä olis nii yksin enää. Sit taas jos se ei meniskää niin, nii ne ”läheiset” ei olis sun arvosia. Sä oot ihan helvetin arvokas yksilö, ja merkkaat varmasti monelle ihan hitosti. Mä toivon täysillä että sun asiat alkaa menee paremmin. Sun elämä on sen arvosta, oikeesti. Joskus vanhempana voit muistella, että mistä oot selvinnyt, ja kui paljo oot kokenu. Kaikesta voi löytää jotain hyvää, ja tästäki sen, että kaikki pahat olot viisastaa iha sikana. You are the surviver.
Yks kaveri sano mulle että muista, joka kerta ku oot surullinen, nii se on lahja. Koska joka kerta ku sä oot surullinen nii sä opit jotai. Jokasel ihmisel on jossai vaiheessa paha olla. Mul on ollu masennusta, en oikei tiiä kui kaua, ehkä 1-2 vuotta. Nyt on jo paljo parempi. Kaikilla mun läheisillä kavereilla, joille oon jutellu nii paljo et tiiän, et niil kaikilla on ollu vaikeeta. Oon tavannu vaan kaks, joilla ei koskaan oo ollu sillee pidemmällä mittakaavalla. Muista et sul on valo tulevaisuudessa, sul tulee menee paremmin. Älä lopeta sun elämää, se on sen arvosta, sä oot sen arvonen. Ja hei, sanoit kans yhes tekstissä et koitit saada terkkarin kautta ammattiapua, mut se terkkari oliki vähä baskha? Koita uudestaa, ei siihe terkkarei tarvita, jos haluisit koittaa terapiaa nii käy vaikka jonku psykiatrilääkäri vastaaotolla, se arvioi sun tilantee ja osaa ohjata oikeesee paikkaa. Mul itel on yhe jutu kaa vähä hankalaa vielä, ja itte varasin ajan simmosee, jos sais lisäapua.
Oot miettiny ettei kukaa välitä. Ja et sult on kyselty et onks joku hätänä, ja oot tullu vihaseks etkä oo vastannu millane ol sul oikeesti on. Jokane ku sulta kysyy sun oloa, tai et onks sul kaikki hyvin, meinaa et ne välittää. Ja älä vaa tuomitte ittees siitä et tuut vihaseks siitä, tai ettet pysty vastaamaa. Mä ymmärrän, se on iha varmana vaikee paikka, eikä tee sust sen huonompaa ku muutkaa. Mut tosiaa, ne ihmiset välittää susta jos ne kysyy. Kokeile vastata et mite sul oikeesti menee. Ei tarvi selittää jäätäviä stooreja jossei sille tunnu. Jos taas tuntuu nii anna mennä, ja se ei varmana oo mitää helpoimmasta päästä toteuttaa, mut voitha sä vaa yksinkertasesti sanoa et ei mee hyvin, tai et menee huonosti tms. Seki on jo iso askel, vaikket muuta pystyiskää sanoo. Useimmat ihmiset haluu lopulta toisille vaa hyvää, sun ei tarvi pelätä. Ne askeleet voi saada aikaa jotai hemmetin hyvää. Saat ympärilles turvallisia ihmisiä, jopa ystäviä. Sä et oo yksin. Sä oot ihana ja arvokas ihminen. Mä toivon sulle ihan skana hyvää, sä pystyt tähän! (:
Kiitos viestistäsi. Haluan täsmentää tässä, että tämä blogi on ”kaatopaikkani” (Olen lapsesta asti ollut todella melankolisuuteen taipuvainen pohdiskelija). Heti kun minusta tuntuu vaikealta, tulen tänne kirjoittamaan. Tänne on helppo kaataa kaikki paha mitä sisällä liikkuu. Minulla on paljon hyviä päiviä, jolloin olen iloinen ja onnellinenkin kai hetkittäin, ja tämä kirjoittaminen auttaa minua eteenpäin. En usko, että tulen koskaan lopettamaan elämääni oman käteni kautta, mutta pohdinta kuolemasta ja itsemurhasta on aina kiinnostanut minua. Kuitenkin, näiden synkkien tekstien takana on toinenkin puoli, se parempi puoli, joka ei tästä ”kaatopaikastani” kuitenkaan käy ilmi.
Olen onnellinen puolestasi, että olet itse päässyt jo pahimman olon ylitse! Kiitos ihanasta ja rohkaisevasta kirjoituksestasi, ja kaikkea hyvää sinulle!
Oon tosi ilonen jos autoin sua vähänki (: Ja se on hemmeti hyvä et on tapa jolla purkaa juttuja, ja tuntuu hyväl kuulla toi mitä sanoit toisesta puolesta. Kiitti kiittämästä ja sullekki kaikkee hyvää (: